Perinneviikko koulussa

Perinneviikko koulussa. Ohjelmana kaikenlaista perinnejuttua itse tehden. Ihan kaikkea ei päästy kokeilemaan ja osa käytiin teoriassa videoiden kanssa läpi kuten pellava, ruis, yms.

Mahtavasta viikosta menetin ensimmäisen päivän ollessani muualla, mutta heti tiistai aamusta paikalla Hollolassa Karin pihalla. Tiistain ohjelmassa tervanpolttoa ja nylkemistä. Tervaa olen ennenkin tehnyt, mutta nylkyjutut olivat ihan uusia.

Tervan poltto 
Tervan tekeminen noin teoriassa on aika yksinkertaista. Tarvitaan tiivis astia jonka pohjalta lähtee putki. Astian on oltava kohtalaisen tiivis. Sisälle tervapitoista puuta ja astiaa lämmitetään ulkopuolelta. Putkesta tulee ulos savua ja jäähtyessään tervaa. Siinä idea hyvin lyhyesti. Yllä olevassa kuvassa tynnyri on kehikkona astian ympärillä olevalle nuotiollle.

Tervaa!
Tervan lisäksi hankimme itse/meille hankittiin kasa eläimien ruhoja. Metsäjäniksiä, supikoiria, hirven vasoja ja muutama kettu. Kaikki halukkaat saivat oman elukan nyljettäväksi ja parkittavaksi. Itselleni nylkeminen oli ihan uusi juttu. Jonkin verran tiesin teoriaa, mutta käytäntö oli ihan uutta. Lämpötila noin -1 astetta ja saman lämpöinen kettu käsittelyyn. Voit vaan arvata mitä sormille tapahtuu seuraavien tuntien aikana. Pienen opastuksen jälkeen nahka on irti. Siihenkin meni aikaa jokunen tunti.

Käytäntö lyhennettynä menee jotenkin noin:
1. Nahka irti tunnissa
2. Kaikki kalvot ja rasva irti hinkkaamalla noin 2 tuntia
3. Nahka pesuun kunnes vesi on puhdas 30 min
4. Huolellinen kuivaus noin 3 tuntia hiustenkuivaimella
5. Parkkiaineen levittäminen ja hierominen noin 30 min.
6. Päivän odotus
7. Pesu uudelleen kunnes vesi on puhdasta 30 min
8. Kuivaus kunnes koko talja on kuiva noin 3 tuntia hiustenkuivaimella
9. Vääntäminen ja kääntäminen eli nahan pehmentäminen mekaanisesti hinkkaamalla muutaman tunnin.
10. Valmis kaavoittamaan tai nukkumaan :)
(ajat henkilön kuka ei ole tehnyt hommaa aikaisemmin)

Ihan käsittämättömän paljon työtä yhden nahan saamiseksi siihen kuntoon, että siitä voisi tehdä jotain. Ja tässä vaiheessa vasta näkyy virheet menikö kaikki työ hukkaan. Voi vaan kuvitella entisaikojen turkismuokkaajia kuinka rankka homma niillä on ollut.

Kettu nylkemisen jälkeen ja valmiina rasvan ja kalvojen poistoon. Kuvassa työ on jo aloitettu. Vasemmassa yläreunassa työkalu joka on kuin minikokoinen paistinlasta.
Parkkiaineena käytin öljy/muna/mäntysuopaparkkia. Oli sillä vissiin ihan oikeakin nimi joka ei nyt palaudu mieleen. Siinä oli keltuainen, rypsiöljyä, mäntysuopaa ja ei sinappia. Muuten olisi tullut majoneesia kuplilla :) Toinen parkki mitä olin tekemässä oli savuparkki. Nahat vuorokaudeksi savuuun. Tällä tyylillä parkitsimme kaksi hirven vasaa. Kuten muissakin niin tässäkin on aivan hillittömästi hommaa. Yritä itse ylläpitää kunnolla savuttavaa nuotiota koko päivän. Ei ole ihan helppo homma.

Savukota ja tarkkailija miettimässä puun lisäystä.
Vasan nahka oli pingotettu kehikkoon naruilla joka nojasi nuotiopaikan kolmijalkaan. Pariin otteeseen kääntely ja paaaaaaljon savuavaa materiaalia nuotiooon. Nuotio ei kuitenkaan saanut olla liian palava ettei se polta taljaa.

Samalla kun valmistettiin nahkoja niin jäi sopivasti tyhjää aikaa tehdä jotain muuta. Huolsin vanhan kirveenterän ja tein siihen varren sekä teräsuojan paksusta nahasta.

Kurja kännykkkäkuva, mutta saapahan selvää...
Kirveenvarren teosta on aika hajanaisia kuvia. Yllä oleva kuva on yöltä jolloin lopetin hommat jatkaakseni aamulla. Yllättävän hyvä siitä silti tuli ja tahkon kautta myös erittäin terävä.
Takaisin nahkaan... Kuivaus ja kuivaus ja se ei tunnu kuivuvan koskaan ja se haisee.
Aika kuluu ihan käsittämättömän nopeasti ja päivissä on hankala pysyä kiinni. Aamulla kahdeksan aikaan hommiin ja joskus yöllä nukkumaan.

Mun yöpaikka. Muut nukkui puolijoukkueteltassa kaminan kanssa. Mulla oli avotuli iltaisin.
Torstai illalla kun muut olivat jo tehneet nahka/luukorunsa kuivailin edelleen ketunraatoa hiustenkuivaimella miettien mitä sille teen. Kuivuttuaan annoin sen pois. En keksi sille mitään järkevää käyttöä. Tuntien kuluessa vain minä, kettu ja hiustenkuivain miettii aikamoisia asioita. Väsymys huutaa ensimmäisenä, mutta toisena mietin miksi edes teen tätä. Ajatus turkiseläimestä on jotenkin outo normaalille ihmiselle. Hylkäsin ketun ja aloin tekemään peurasta nuoliviiniä. Melkein tuli valmiiksi vaikka päivä venyikin 15,5 tuntiseksi. Siitä myöhemmin kuvia luultavasti Twitterissä.

Turkis on koriste, mutta miksi. Järkevää käyttöä ei ole ellei sitä tarvitse hupun reunaan vaativaan reissuun enkä tarkoita vaativalla tunnin taksijonoa Helsingissä vaan kuukausien arktista vaellusta jossa pienet yksityiskohdat määrittelee terveyden tilan ja kunnon.
Kettua metsästetään turkin takia. Kuka sitä tarvitsee? Siis oikeasti? Entäs tarhatut turkiseläimet? Minkkiä ei tarvitse kukaan, mutta silti niitä kasvatetaan vain turkin takia. Kyllähän se luo työpaikkoja ja muuta toiminta omaan kotimaahan, mutta miksi?

Perjantai aamuna mukavana yllärinä turkiseläin majava. Siinä talossa jossa oltiin niin majava ei ole turkiseläin vaan hyödynnettävissä kokonaan. Majavapata oli erinomaista ja maukasta riistaruokaa.

Se siitä.

Nyt tiedän miltä tuntuu kun tämä otus työntää kuononsa makuupussin suuaukosta sisään ja nuolaisee. Ja tiedän sen monta kertaa :)
Eräs lounas. Kaikki ruoat tulilla koko reissun.
Kurssin kaikki tuotokset
Lehmänsarvituoppi. Mehiläisvahaa sisälle ja koristelut ulkopuolelle.